Nyt se sitten iski niinkö kylmä rätti naamaan. Totuus. Vaikka oonhan mää sen aina jotenki alitajuntasesti tienny ja miettiny että voisko se olla. Mutta en vaan oo ikinä uskaltanu oikeestaan ajatella asiaa pitemmälle tai ottaa asiasta selvää. Ja nytkin pitää myöntää, että tää on oikeestaan toinen kerta ku se kylmä rätti lävähti naamaan. Aikasemmin tässä kevällä, kun asiat vähän pääsi taas karkaamaan käsistä, otin asiasta selvää ja aika selvää se oli. Niinku se on nytkin.
Puhun nyt kylmästä rätistä nimeltä ADHD.
En oo saanu aikaseksi tehtyä asialle mitään (eli hakeutua lääkärille -> mahd. diagnoosi) vaikka ois pitäny, koska tää alamäki vaan jatkuu ja jatkuu. Mutta meikällä on tää ärsyttävä piirre että aattelen aina että kyllä asiat järjestyy, vaikka en tee paskaakaan asian eteen. Ja tietysti myös se, et aattelen että no tämmönenhän mä oon aina ollu. Että ei mulla mitään oo.
Nyt ois oikeesti korkia aika alkaa pistään tätä elämää kuntoon. Pienin askelin.
Haluan että pystysin toimimaan niinkö aikusen ihimisen kuuluu. Tekemään ne velvollisuudet jotka mulle kuuluu. Toisaalta ymmärrän mutta toisaalta en, miten vaikeita ne voiki olla tehdä.
Nyt meinaa oikeesti taas kärsivällisyys loppua ku en saa kirjotettua sitä mitä haluisin koska päässä on miljoona asiaa ja ajatukset harhailee liikaa. Nyt ei oo hyvä hetki.
Kirjotusvirheitä ja kielioppivirheitä on varmaan ihan liikaa, mutta mitäpä mää niille voin tehdä, en jaksa niin montaa kertaa lukia että saisin kaikki tai ees muutaman korjattua. Ehkä tällä kirjotusajallakin on vähän merkitystä, yöllä ei oo paras aika kirjottaa, mutta sitäkö on tämmönen yökukkuja ja pitää kirjottaa sillonku siltä tuntuu.
Mutta nyt musta alkaa tuntumaan että eihän täsä oo enää mitään järkiä niin ehkä lopetan. Saa nähä saisinko piettyä tän kirjottelun suht aktiivisena vai jääkö vaan muutamaan kirjotukseen.
